Titteli: Ripaskalinnut
Kieli: Suomi
Käännökset: Ruotsi, Venäjä
Julkaisuvuosi: 1978
Kustantaja: WSOY
Päällys: Kauko Allén
Sivuja: 135
Takakannen teksti
Raisa Lardot oli tuskin viisivuotias joutuessaan jatkosodan
jaloissa lähtemään vanhempineen ja sisaruksineen
lapsuudenkodistaan, Soutjärven pitäjän Sokšun kylästä.
Siitä alkoi pienen vepsäläistytön henkinen evakkotaival.
sillä Suomi, tuo unelmien maa, ei aina katsonutkaan
suopeasti outoa kieltä haastavia heimolaisiaan.
Harmaahirsien kotitalo vaihtui rottia vilisevään
vinttikamariin, karamellin sijasta tökättiin kurkkuun
karvas pala: perkeleen saatanan ryssä. Rozasta tehtiin
Ruusu, Venerasta Valma, Tamarasta Taimi. Isä vietiin
Siperiaan. Entä Raisa? Raisalla oli kaksi toivomusta: olla
kiltti tyttö ja tulla hyväksi suomalaiseksi. >>Mutta
tämmöiset vähäpätöiset vepsäläiset, eivätkö he olleetkin
kuin häiritseviä roskalintuja, mitä lienevät ripaskalintuja
suoraan idästä...>>
Raisa Lardot on kirjoittanut erilaisen sotakirjan. Se on
katkeran rehellinen tarina lapsuudesta joka katkesi
kesken. Yhteisyyden ja rakkauden unelmasta joka särkyi
kuin laine Äänisen pintaan.
Uusintapanos
Titteli: Ripaskalinnut
Kieli: Suomi
Julkaisuvuosi: 2002
Kustantaja: WSOY
Päällys: Tuula Mäkiä
Sivuja: 167
Takakannen teksti
|
Muistelmateos Ripaskalinnut herätti laajaa |
Takakannesta löytyvä haastattelu
"Ripaskalinnut on inhimillinen
dokumentti, mutta moniin lajitove-
reihinsa verrattuna myös kirjallisuutta,
muotoa ja sisältöä. -- Suosittelen
Ripaskalintujen lukemista heille,
joiden mielestä suomalaisten
ei pitäisi avata oviaan yhdellekään
pakolaiselle."
(kalevi Kalemaa, Aamulehti.)